Postausvälit alkavat taas uhkaavasti pidentyä, mutta tällä kertaa ihan hyvän syyn takia. Aloitin nimittäin työt tämän viikon maanantaina. Löysin paikan italialaisesta start-up yrityksestä, jolla on meneillään tosi mielenkiintoisia ja innovatiivisia projekteja. Toimin tällä hetkellä projektijohtajana ja mun vastuulla on yksi tosi iso projekti. Tiiättekö miksi oon projektijohtaja? Koska oon siinä projektissa yksin, joten otin valtuuden nimittää itseni projektipääliköksi. AHAHAH, mikä idiootti.
Meidän toimisto sijaitsee Mestressä, eli se on työpaikan ainoa miinus. Mun täytyy mennä junalla varttitunti ja sit vielä bussilla, jotta pääsen perille asti. Onneksi pystyn kuitenkin tekemään etänä töitä kotoa, joten ei tarvi tuota matkaa kitkuttaa joka päivä. Yhtenä ehdottomasti työpaikan plussapuolena on se, että oon työpaikan ainut nainen. Mun työkaverit kutsuvatkin mua Queen Bee:ksi. Kokataan aina yhdessä lounas ja syödään ison pöydän ääressä, mikä on mun mielestä tosi kiva. En ole tosin vielä päässyt kertaakaan osallistumaan kokkaukseen tai siivoukseen, sillä pojat ei anna mun tehdä mitään. Johtuneeko sitten mun kokkaustaitojen puutteesta vai arvostuksesta ainoaa naista kohtaan - en valita!
Työnteon lisäksi viikkoihin on mahtunut jalkapalloa. Ollaan käyty kattomassa pelejä isoilta screeneiltä ja erityisesti Italian pelien kohdalla tunnelma on ollut kyllä katossa, vaikka loppupeleissä kisat loppuivat aika lyhyeen.
 |
| Numero 10 |
Eilen tapasin yhden pojan, joka haluaa opiskella suomenkieltä. Hän on kolmena vuotena käynyt Helsingissä kolme viikkoa kestävän kielikurssin, mutta tänä kesänä hän ei pääse, joten alan häntä opettaan. Tämä poika oli maailman sympaattisin tapaus, joka kertoi rakastavansa sinappisilliä, korvapuusteja ja karjalanpiirakoita. Tosin kukapa niitä nyt ei rakastaisi? Hän kertoi, että hänen levyhyllynsä on täynnä suomalaisia levyjä, kuten PMMP, Laura Närhi ja Jenni Vartiainen, joita hän kertoi kuuntelevansa päivittäin. Lisäksi hän on ostanut oikean kahvinkeittimen, jolla voi keittää Presidenttiä. Suomea hän osasi jo perusteiden verran, mikä mun mielestä on todella ihailtavaa. Varsinkin, kun joku oli jo opettanut hänelle "minulla on iso muna"..... I'm speechless. Paskapääksikin ehti jo mua haukkua. HAHAH. Aivan mahtavaa. Joku haluaa opiskella suomea, ihan omaksi ilokseen - vau! Tapaamme nyt viikoittain ja varmasti tulen opettaan hänelle lisää perv... siis tarpeellisia sanoja.
 |
| Kuva eilisillalta |
Ulkona on ihana ilma! Oon vielä ihan valkonen ku kalkkuna, joten taidan tästä hipsiä mun uudelle valtavalle partsille. Palataanpa asiaan taas. :)
Arrivederci,
Iina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti