Perillä ollaan!

Viimeiset päivät ennen reissua käytin pakkaamiseen, perheen, ystävien ja Z:n kanssa hengailuun. Tyttöjen kans käytiin sushilla Tomossa ja Z:n kanssa läksiäisillallisella Hellassa alkuviikosta. Oli ihan mielettömän hyvää ruokaa taas molemmissa, suosittelen! Söin tietenkin itseni taas niin ähkyyn, että housujen nappi oli lähellä singota seuralaista silmään. 

Viimeisenä yönä en saanut nukuttua edes tuntia, kun kello soi jo 3:45. Matkalaukku oli jo valmiiksi räjähtämispisteessä, mutta sinne piti vielä saada tungettua lisää tavaraa. Lentokentälle ajettaessa tuli täysin epätodellinen fiilis. En näe näitä maisemia, enkä rakkaita ihmisiä vähään aikaan. Myönnetään, että viimeisinä parina iltana tuli pari kyyneltä kunnon itku nukkumaan mentäessä. :D Tulee niin ikävä kaikkia mun murusia!

Näin hilpeänä lähdin kotoa 4:30!

Yleensä mulle tapahtuu joku kämmi jo turvatarkastuksessa ennen reissua. Useampana kertana olen hukannut boarding passin ennen tarkastusta. Kerran olen lähtenyt kävelemään tyytyväisenä ilman kenkiä turvatarkastuksesta ja miettinyt vaan tyytyväisenä, että onpa kevyt olo! Rullaportaista olen sitte nolona kääntynyt takaisin hakemaan monojani turvatarkastajilta. Tällä kertaa pääsin ilman ongelmia matkaan! Terveiset Pariisiin matkalla olevalle papparaiselle, joka unohti käsimatkatavaransa check-in aulaan. ;) I feel you!  Loppumatka lentoineen ja junamatkoineen sujui myöskin ilman ongelmia!

Jossain Helsingin ja Milanon välissä

Perillä Padovan juna-asemalla mun kanssa samaan hissiin oli tulossa tyttö, jolla oli myös ihan valtavat matkalaukut mukana. Aloimme jutella jotain hissistä ja sen toimimattomuudesta englanniksi ja lopulta kysyin häneltä, että onko hänkin vaihto-opiskelija. Hän vastasi myöntävästi ja kertoi englanniksi olevansa SUOMESTA! Siinä vaiheessa mulla pääsi kanamainen kiljaisu: "EIKÄÄÄÄÄÄÄÄÄ"! Ihan mieletön tuuri, että törmättiin heti ja hän opiskelee myös kauppatieteitä + se tyttö oli ihan mielettömän mukava! Käytiin tänää yhdessä hoitamassa kaikkia paperiasioita yhden espanjalaisen tytön opastuksella ja oon ihan varma, että meistä tulee hyvät kaverit täällä. :)

Mun vuokranantaja haki mut juna-asemalta ja toi tänne asunnolle. Conny asuu meidän alakerrassa olevassa asunnossa. C on ihan mielettömän ihana persoona ja hänestä on ollut suuri apu täällä. Mun asunto on paljon parempi kuin odotin! Kuulemma useat asunnot, joissa vaihtarit asuvat vaihtonsa ajan, ovat homeessa ja ränsistyneitä. Tämä on odotuksiin nähden todella mahtava! Mulla on oma iso huone ja keittiön sekä kylppärin jaan kahden muun tytön kanssa. Täytyy joku päivä ottaa kuvat asunnosta ja esitellä ne teille. 

Arvatkaa muuten mitä tapahtui, kun tarjosin C:lle salmiakkia..........

SILLÄ LÄHTI HAMMAS!!!!!!!!!! :D

Annoin itsestäni ja salmiakista erinomaisen ensivaikutelman. Nouseekohan mulla vuokra?

Huomenna olisi tarkoituksena käydä syömässä alakerrassa C:n luona mun brasilialaisen kämppiksen kanssa. Myöhemmin ajateltiin mennä Saaran kanssa (se suomalainen tyttö, jonka tapasin juna-asemalla) katsomaan kaupungin ostostarjontaa.Ohi kävellessä se ei näyttänyt ollenkaan huonolta. ;) Kuulen jo korvissa, kuinka äiti sanoo: "Iina, se seitsemän kuukautta ei sitten ole mikään shoppailureissu". Joo joo äiti NO EIPÄ VISSIIN!

Arrivederci,
Iina